Taiteeni tekemisen taustavoimista Synnyin Viipurissa taidemaalari Väinö Raution ja farmaseutti Elsa Valkosen ainoana lapsena. Isäni oli perustamassa mm. Viipurin taiteilijaseuraa 30-luvulla. Toisen maailmansodan ja muutamien evakkovuosien jälkeen asettuimme Lappeenrantaan, missä aloitin taiteellisen urani vuonna 1948 vain 18-vuotiaana. Väinö Rautio oli jo sitä ennen 1930-luvun puolivälistä lähtien esitellyt töitään Paimensaaressa, missä vietimme kesiä ja minne hän rakennutti ateljeen vuonna 1948. Samana vuonna sain ensimmäisen kerran töitä esille Lappeenrannan Taiteenystävien jurytettyyn näyttelyyn. Isä oli ollut yksi kyseisen yhdistyksen perustajista ja toimi sen piirustuskoulun opettajana. 50-luvulla taiteentekemiseni oli vähällä loppua urheiluinnostukseeni, jonka vuoksi aioin lähteä ylioppilasvuotenani opiskelemaan voimistelunopettajaksi. Isäni pelotteli kuitenkin pakkasilla, jolloin ei olisi kovinkaan mukavaa seisoa urheilukentällä, ja sai yllytettyä minut hakemaan Ateneumiin omille jalanjäljilleen, mistä sitten valmistuin kuvaamantaidonopettajaksi. Olen siis lähes 60 vuoden ajan toiminut 'leipätyön' ohella taidemaalarina. Aloitin akvarelleilla, joita on pääasiassa ollut valtakunnallisissa ja ulkomaisissakin näyttelyissä. Olen kuitenkin suuresti viehtynyt tekemään kollaasitöitä, joissa käytän luonnonmateriaaleja puuta, tuohta ja hiekkaa, myös aikana, jolloin ei jurytyksissä hyväksytty muuta kuin öljyvärejä. Olen jo nuorena liittynyt Viipurin Taiteilijaseuraan ja osallistunut sen näyttelyihin joka vuosi. Olin myös isäni mukana perustamassa ryhmää Z-62, jonka toiminta kesti vajaat 10 vuotta Lappeenrannassa. Minulla on siis ollut onni seurata lapsesta asti läheltä taiteellista työtä, ja isältäni olen aikoinaan saanut voimakasta tukea pyrkimyksilleni, joskin ajoittain olimme eri mieltäkin esim. tyyleistä - olihan isäni ollut vahvimpina vuosinaan 1920- ja 30 -luvuilla taiteellisesti ehdoton realisti, perustamassa mm. Pro Natura -ryhmää Helsingissä. Sota kuitenkin särki hänen maailmankuvansa, mistä syystä hän maalasi 50- ja 60-luvuilla kubistisia ja informalistisiakin töitä, osittain minunkin vaikutuksestani. Isäni kanssa sain 1960-luvulla vieraillessamme Venetsian biennaalissa idean aloittaa ateljeessamme Savitaipaleella Paimensaari-kesänäyttelyt vuonna 1970. Ehdimme rakentaa yhdessä puitteet näyttelyille, joissa esiintyi vielä isäni kuoltua 1974 yli 30 vuoden ajan lukuisia maamme eturivin taiteilijoita. Luettelo heistä löytyy kotisivuiltamme. Näyttelyt ovat jatkuneet Art Paimensaari -nimellä. Puolisoni taidegraafikko Eeva Jokipellon kanssa olemme isännöineet sitä samalla, kun olemme itse olleet mukana näyttelyissä. Saimme niille Suomen Taiteilijaseuran hyväksymisen ja suosituksen vuosina 1984 ja 1986 ja Kuvaston suosituksen v. 1990. Lisää tietoja taiteestani löytyy kotisivuiltamme www.artpaimensaari.com/matti.rautio