Nauplius
HÖLLI TIINA
2014

Tiina Hölli packing the works from the solo exhibition in The Gulf of Finland Year 2014

Foto: Veli H

2011-2014 I have been working with Pink Planktons Plastic Bits as a statement.

English translation coming up, but in short, check this study:

Plastic found to account for the majority of marine microlitter accumulating in the food chain.

" Efforts needed to prevent the accumulation of microplastics in the sea

“If we do not intervene in the accumulation of microplastics in the sea, we could be contributing to a new kind of environmental issue. Since these plastic particles are the same size as the natural food of many marine organisms, it is possible for microplastics to accumulate in marine food webs through water and benthic communities”, Outi Setälä says.

Setälä’s study is part of an EU-financed project that aims to increase knowledge and provide guidance for harmonised use of descriptors, criteria and indicators in defining good environmental status according to the EU Marine Strategy Framework Directive, especially for those descriptors insufficiently addressed so far, such as food webs, non-indigenous species, marine litter, and underwater noise. "

http://www.syke.fi/en-US/Research__Development/Baltic_Sea_inland_waters_and_water_resource_management/Plastic_found_to_account_for_the_majorit%2827592%29





I paint with acrylic on plastic,
I pee chemicals,
I shit teflon
and I wash my hair with odorous particles -
and I am worried about the condition of the Baltic Sea.

Olen maalannut akryyliväreillä 18 vuotta. Työskentelytapani ja tekniikkani ovat muokkautuneet paljolti sillä perusteella, että haluan olla ympäristöystävällinen kuvataiteilija ja ihminen. Tämä on johtanut oman taiteellisen työskentelyni rajoittamiseen monella tapaa, usein jopa kaikesta toiminnasta pidättäytymiseen.

Nämä teokset ovat syntyneet vuosina 2011-2014 siitä ristiriidasta, että maalaan muovilla muoville, kusen kemikaaleja, paskannan teflonia, huuhdon hiukseni hajusteilla - ja olen huolestunut Itämeren tilasta.

Sarjan teoksia on ollut aiemmin esillä:
Ekenäs naturum Tammisaaren luontokeskus 2011
Salon taidemuseo Veturitalli 2013
Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukka 2014
Solo exhibition as part of The Gulf of Finland Year 2014
Archipelago Visitor Center Blue Mussel
Natural Heritage Services

Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukan Facebook-sivuilta 29.11.2013 löytyy linkki SYKE Suomen Ympäristökeskuksen saman päivän uutiseen, jonka mukaan SYKEn tutkijat ovat ensimmäistä kertaa pystyneet osoittamaan mikromuovin kulkeutuvan meren ravintoverkossa. Tutkimuksessa saatiin myös lisätukea oletuksille, että monet planktoneliöt eivät pysty erottelemaan muovinkappaleita luontaisen ravinnon joukosta, vaan syövät myös muovia. Muovihiukkaset ovat samankokoisia kuin monien merieliöiden luontainen ravinto. ”Vaikka pienet pyöreät muovikuulat poistuivat äyriäisplanktonista luontaisesti, ei vielä tiedetä kuinka erikokoiset ja -muotoiset luonnossa esiintyvät muovikappaleet käyttäytyvät eliöiden sisuksissa”, toteaa vanhempi tutkija Outi Setälä Suomen ympäristökeskuksesta.

On mahdollista, että mikromuovi kertyy merten ravintoverkkoihin vapaan veden ja pohjan eliöyhteisöjen kautta. Mikroroskaksi kutsutaan alle 5 millimetrin kokoista roskaa. Sen olemassaoloon on alettu kiinnittää huomiota vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. ”Mikromuovikappaleet voivat päätyä mereen esimerkiksi teollisuuden päästöistä tai yhdyskuntajätevesissä, jonne niitä kertyy arkisista kuluttajatuotteista. Esimerkiksi joissakin ihonkuorinta-aineissa ja hammastahnoissa käytetään valmisteita, jotka sisältävät pieniä hiovia muovikappaleita. Osa merien mikromuoveista puolestaan syntyy hajoamalla suuremmista muovikappaleista”, toteaa tutkija Outi Setälä. Pienet muovinkappaleet voivat olla haitaksi meriympäristölle, mutta tutkimustietoa asiasta on toistaiseksi suhteellisen vähän. Ongelmallisinta on se, että mereen päätynyttä mikromuovia ei sieltä voi poistaa. Sen sijaan sitä kertyy meriin jatkuvasti lisää eri lähteistä. Muovin muita ongelmia ovat sen pysyvyys ja ominaisuus kerryttää itseensä haitallisia aineita ympäröivästä merivedestä. Muovi hajoaa luonnossa äärettömän hitaasti.

Alsterpresentation:

Jag har målat med akrylfärger i 18 år. Arbetssätt och teknik har bearbetats fram enligt principen att jag vill vara en så miljövänlig konstnär och människa som möjligt. Det här har lett till begränsningar i det artistiska arbetet, ofta till och med gjort det omöjligt att arbeta.

De här verken har skapats under åren 2011-2014 utgående från motstridigheter, som att jag målar med plast på plast, pissar kemikalier, skiter teflon, sköljer håret med parfym – och är bekymrad över Östersjöns tillstånd.

Seriens verk har tidigare visats i Ekenäs naturum 2011 och i Salo konstmuseum Veturitalli 2013 och Skärgårdshavets naturum Blåmusslan 2014.

På Skärgårdshavets naturum Blåmusslans Facebook sidor den 29.11.2013 finns en länk till Finlands Miljöcentrals dagsnyheter, enligt vilken miljöcentralens forskare för första gången kunde bevisa att mikroplast kan röra sig i havets näringsväv. Undersökningen understödde också påståendet att många planktonorganismer inte kan särskilja plastbitar från den naturliga födan utan äter också plast. Plastpartiklarna har samma storlek som den naturliga födan för flera av de havslevande organismerna. ”Fastän de små plastbollarna försvinner på en naturlig väg från kräftplankton, så vet man inte hur de olikformade plastbitarna beter sig inne i organismerna”, förkunnar den äldre forskaren Outi Setälä från Finlands miljöcentral.

Det är möjligt att mikroplast ansamlas i havens näringsväv via vattnets och bottnens organismsamhällen. Bitar under 5 millimeter räknas till mikroskräp. Det är först under det senaste årtiondet som man har börjat uppmärksamma mikroskräpet. ”Mikroplastbitar kan hamna i havet t.ex. via industrins utsläpp eller via samhällenas avfallsvatten, dit de ansamlats från helt vardagliga konsumtionsprodukter. I en del peelingprodukter och tandkrämer används preparat som innehåller små slipande plastpartiklar. En annan del av mikroplasten uppstår vid nedbrytningen av större plastbitar” förkunnar forskare Outi Setälä. Små plastbitar kan vara till skada för havsorganismerna, men det finns ännu ganska lite forskningsresultat att tillgå. Det värsta är att mikroplast som har hamnat i havet inte kan tas bort därifrån, utan det ansamlas hela tiden mera via olika källor. Andra problem med plasten är dess hållbarhet och dess egenskap att anrika skadliga ämnen från havsvattnen. Plast bryts väldigt långsamt ner i naturen.




linkki SYKEn sivulle, jossa tutkimusta esitellään:

http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Itameri_vesistot_ja_vesivarat/Plankton_voi_syoda_ja_siirtaa_mikrokokoi(27528)

« Back

Artist's page »