PAAVO Viktor PELVO

PAAVO Viktor PELVO


1947, Savonlinna
Taidemaalari
Peltorinne 4, 57230 Savonlinna
050 432 8960
taiteilija(at)paavopelvo.com
http://www.paavopelvo.com
Bio     

Paavo Pelvo opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1970-1973. Jyväskylän Kesän debyyttitaiteilijana hän esiintyi vuonna 1973, mistä lähtien hänen töitään on ollut vuosittain esillä yhteisnäyttelyissä ja lukuisissa yksityisnäyttelyissä. Valtion taidepalkinnon Paavo Pelvo on saanut kaksi kertaa, vuosina 1976 ja 1981. Mikkelin läänintaiteilijana Pelvo toimi 1978-1982. Hänen teoksiaan on lukuisissa julkisissa kokoelmissa, mm. Suomen valtion kokoelmassa.

Sisällöllisten ja tyylillisten elementtien lomittuminen ja kertautuminen aina uudessa muodossa on tyypillistä Pelvon työskentelylle. Varhaiskauden teoksissaan 1970-luvulla hän pohdiskeli luonnon, teknistyneen ympäristön ja ihmisen välisiä suhteita ajan hengen mukaisesti yhteiskunnallisen realismin merkeissä. Jo tuolloin Pelvoa luonnehdittiin osuvasti "raskaan sarjan maalariksi, jonka vakiovarusteisiin kuuluvat isot kankaat, jäntevä sommittelu ja maalausten korostunut aineellisuuden tuntu". Sittemmin Pelvo on käsitellyt luonnon ja ihmisen välisiä suhteita maisema- ja eläinaiheiden kautta.

Jos suomalaisen luonnon kuvaaminen on yksi Paavo Pelvon taiteen perusteemoista, toinen vähintään yhtä keskeinen on tavallisen arkisen lähiympäristön kuvaaminen ja siihen sisältyvien kauneusarvojen esiin nostaminen. Pelvo kuvaa ihmisen aikaansaannoksia, mutta ihmistä itseään hänen maalauksissaan ei juuri näy kuin persoonattomana sommitelman osana. Ihminen on kuitenkin läsnä teoksissa jättämiensä jälkien välityksellä.

Pelvon rakenteellinen ilmaisutapa on kehittynyt tyylitellystä realismista yhä surrealistisempaan suuntaan. Kiinnostus sarjallista pintakuviota kohtaan esinekeskeisissä, arjen todellisuutta kuvaavissa teoksissa toi maalauksiin lisää surrealistisia sävyjä. Persoonallinen, moniulotteinen muodon ja väripinnan luominen pilkku- ja viivatyöskentelyllä hahmottui samaan aikaan. Ilmaisukieli pehmeni ja muuttui aiempaa lyyrisemmäksi ja koristeellisemmaksi. Esineen ja taustan tai sisätilan ja ulkotilan liukuminen toistensa lomitse ja sekoittuminen toisiinsa tavalla, joka harhauttaa silmää ja rikkoo tavanomaiset mielleyhtymät, jatkuu myös eläinteoksissa. Teosten visuaalisen kielen korostuminen ei kuitenkaan tapahdu sisällön kustannuksella.

Luontoaiheet muuttuvat tekijän omiksi kuvallisiksi rakennelmiksi; kuvauksen kohde suodattuu kankaalle taiteilijan omien kokemusten ja näkemysten kautta. Pelvo on todennut tekevänsä konkreetisia kuvia abstrakteista asioista yhdistämällä näkyvä ja näkymätön maailma. Hän lähestyy aiheitaan myös huumorin pilke silmäkulmassa, monet teoksista ovat syntyneet ja saaneet nimensä sanonnoista, kuten Teerenpeli, Yhdestoista hetki ja Susiraja. Toisinaan painavamman sijan saa ajan ilmiöitä terävästi havannoiva näkökulma. Kyse ei kuitenkaan ole suoranaisista kannanotoista luonnon puolesta, pikemminkin hienovaraisesta huomion kiinnittämisestä ihmisen toimien vaikutuksesta luontoon.

Paavo Pelvo on pitkän uransa aikana luottanut rohkeasti omaan näkemykseensä ja säilyttänyt uusiutumiskykynsä ihmisen ja luonnon välisiä suhteita pohtivassa taiteessaan. Ote ajan ilmiöiden oivaltavana havannoitsijana ja kommentoijana on säilynyt terävänä.

Teksti:
Anna-Maria Larikka
amanuenssi
Mikkelin taidemuseo

Ajankohtaista

Taidekeskus Salmela, Mäntyharju
9.6 - 12.8.2018

Karhunpesä
110x130 öljy 2008