Laila Pullinen (Ramsay)
Perustiedot
s. 1933, Terijoki – k. 2015
Kuvanveistäjä
Oma esittely
Venetsian biennaalin 1964 näyttelykirjassa "Arte oggi" / taide tänään, veistokseni "Gioia di Electra" esiintuotiin ryhmässä "Materia muuttuu valoksi", tämä essee jätti huomiota vaille valon merkityksen ajan ulottuvuuksien esoteriassa - taiteeseen liittyen.
Nissbacka kokonaistaideteoksena on avaruusgeometrisella olemuksellaan herättänyt kauniin mielikuvan. Kuraattori Jean Ramsay esittelee kokonaisuutta: " jäljellä oli vain puisto poikkeuksellisine botanistisine piirteineen, floran ja faunan alkuvoima ja moninaisuus, lintujen kiihkeä laulu. Ihmisen työ oli merkityksetöntä, mutta silti näkyvissä. Nissbacka oli kuin kaukaisen tähden valo, joka tähti- valon meidät saavuttaessaan on jo sammunut. Siinä on sen runollinen kauneus, ja hauras voima."
Veistosten asettaminen esille puistoon, asetti ne siis tavallaan dialogiin ympäristönsä kanssa, ja sen dialogin kautta molempien merkitys syvenee. Ramsay lainaa "Arte Oggista" toisen otteen:" -kriitikko Apollonion jo varhain Pullisen taiteessa huomaama keskeinen "luonnon sisäisen liikkeen" merkitys korostuu Nissbackassa, jossa teokset ovat esillä luonnon ehdoilla."
Nissbacka kokonaistaideteoksena pyrkii viestimään ajassa samaan taidefilosofiseen esoteriaan liittyen - Euroopassa olevien taiteilijan tuotannon mukana syntyneiden (ei tehtyjen) veistospuistojen sarjaan: Rodin puisto/ Pariisi, Vigeland/ Oslo, Millesgården/ Tukholma, Henry Moore puisto/ Hertfordshire, Nissbacka/ Vantaa, Ian Hamilton Finlay, Little Sparta, Ayr/ Berrocal-veistospuisto, Bologna/ Niki de Saint'Phalle, Orbetello/ Chillida, San Sebastiano/ David Nash, North Wales.Yhdistävänä tekijänä kuvanveistotaiteen esoteria, valo, aika, avaruusgeometrian haasteet.
Yhteiseksi motiiviksi sopisi kenties filosofi Janne Kurjen esiin nostama ajatus "Kohtaamme valossa sen, mikä meissä on enemmän kuin ohi kiitävää aikaa. Se mikä meissä on enemmän kuin ohi kiitävää aikaa, on meissä arvokkainta."
Laila Pullinen
Nissbacka kokonaistaideteoksena on avaruusgeometrisella olemuksellaan herättänyt kauniin mielikuvan. Kuraattori Jean Ramsay esittelee kokonaisuutta: " jäljellä oli vain puisto poikkeuksellisine botanistisine piirteineen, floran ja faunan alkuvoima ja moninaisuus, lintujen kiihkeä laulu. Ihmisen työ oli merkityksetöntä, mutta silti näkyvissä. Nissbacka oli kuin kaukaisen tähden valo, joka tähti- valon meidät saavuttaessaan on jo sammunut. Siinä on sen runollinen kauneus, ja hauras voima."
Veistosten asettaminen esille puistoon, asetti ne siis tavallaan dialogiin ympäristönsä kanssa, ja sen dialogin kautta molempien merkitys syvenee. Ramsay lainaa "Arte Oggista" toisen otteen:" -kriitikko Apollonion jo varhain Pullisen taiteessa huomaama keskeinen "luonnon sisäisen liikkeen" merkitys korostuu Nissbackassa, jossa teokset ovat esillä luonnon ehdoilla."
Nissbacka kokonaistaideteoksena pyrkii viestimään ajassa samaan taidefilosofiseen esoteriaan liittyen - Euroopassa olevien taiteilijan tuotannon mukana syntyneiden (ei tehtyjen) veistospuistojen sarjaan: Rodin puisto/ Pariisi, Vigeland/ Oslo, Millesgården/ Tukholma, Henry Moore puisto/ Hertfordshire, Nissbacka/ Vantaa, Ian Hamilton Finlay, Little Sparta, Ayr/ Berrocal-veistospuisto, Bologna/ Niki de Saint'Phalle, Orbetello/ Chillida, San Sebastiano/ David Nash, North Wales.Yhdistävänä tekijänä kuvanveistotaiteen esoteria, valo, aika, avaruusgeometrian haasteet.
Yhteiseksi motiiviksi sopisi kenties filosofi Janne Kurjen esiin nostama ajatus "Kohtaamme valossa sen, mikä meissä on enemmän kuin ohi kiitävää aikaa. Se mikä meissä on enemmän kuin ohi kiitävää aikaa, on meissä arvokkainta."
Laila Pullinen