Arto Palin

Perustiedot

s. 1956, Helsinki
Taidemaalari

Yhteystiedot

Oma esittely

Pidin heinäkuussa 2002 Espoossa galleria Aarnissa näyttelyn, jonka otsikkona oli: Valon ilmiöitä – maalauksia ja valokuvia.

Olen usein kokenut vaikeaksi teoksistani puhumisen. Jollain lailla sanat tuntuvat aina osoittavan johonkin väärään suuntaan, eivätkä tunnu muodostavan ymmärrettävää kokonaisuutta. Siksi päätin näyttelykirjoitusta varten pyytää apuun hyvän ystäväni Helsingin yliopiston estetiikan professori Arto Haapalan. Hänen alla oleva kirjoituksensa perustuu tekemiimme työhuonekäynteihin ja käymiimme keskusteluihin.

Pienet asiat merkitsevät
Arto Haapala

Arto Palinin teoksissa yksi tärkeimmistä seikoista on yksityiskohtien runsaus. Värimaailma on usein herkkä, vaihtelut ja siirtymät hienovaraisia, mutta eivät ilman yllätyksiä, pelkistetty geometrisuus hämäävää. Teokset kutsuvat lähempään tarkasteluun ja vaativat aikaa. Niitä tulee katsoa riittävän läheltä jo pelkästään siksi, että useimmat ovat pienikokoisia. Palinin työt eivät huuda eivätkä hätkäytä, vaikka ovatkin usein positiivisia; ne ovat tarkasti harkittuja sommitelmia, jotka käyvät keskustelua paitsi katsojan myös viereisten teosten kanssa.

Taideteosten esteettiseen kokemiseen on usein katsottu kuuluvan teosten jonkinlainen vetovoima. Teos pysähdyttää katsoja kohdallaan ja kutsuu, joskus jopa pakottaa, lähempään tarkasteluun. Teos ei anna katsojalle rauhaa ennen kuin hän on huomioinut sen riittävällä vakavuudella. Parhaimmillaan katsoja käy teoksen kanssa vuoropuhelua, tarttuu yksityiskohtiin ja saa teokselta vastauksen.

Filosofisessa estetiikassa on puhuttu ”immersiivisestä kokemuksesta”. Kokija on mennyt sisään teoksen maailmaan; hän on uppoutunut siihen. Katsoja toimii teoksen ehdoilla. Kyse on paitsi dialogista myös leikistä tai pelistä. Teos kutsuu katsojan maailmaansa, ja tässä maailmassa on toimittava tuon maailman sääntöjen mukaan – aivan samoin kuin leikillä ja pelillä on säännöt myös teos luo omat sääntönsä. Immersiivinen kokemus ja teoksen maailmassa oleminen voi olla ravisteleva elämys fiktiivisten tapahtumien maailmassa, mutta myös hienovaraista värien ja muotojen visuaalista kokemista.

Toinen termi, jolla teoksen ja kokijan välistä kanssakäymistä on kuvattu, on englannin ”engagement”, joka kääntyy suomeksi termeillä ”sitoutuminen” ja luonnollisesti myös ”kihlaus”. Kun olemme teoksen maailmassa, suhteeseen kuuluu sitoutuminen ja luottamus; olemme joksikin aikaa kihlautuneet teoksen kanssa.

Arto Palinin töihin ei sitouduta kertomuksen kautta; teokset eivät kerro tarinaa niin kuin romaanit tai elokuvat. Ilmiselvästi Palinin teoksiin ei myöskään sitouduta esittävän sisällön kautta – teokset eivät representoi mitään maailmassa olevaa. Sitoutuminen tapahtuu visuaalisen kokemisen, värien ja muotojen sekä niiden harmonian ja jännitteiden kautta. Teokset luovat omanlaisensa tunnelman, joka kutsuu meidät mukaan. Työt henkivät positiivista seesteisyyttä. Ne viekoittelevat mukaansa myönteisellä asenteellaan; ne eivät haasta sinua vaan herättävät uteliaisuutesi.

Palinin teosten kokemukseen liittyy myös vahva tilallisuus. Niiden kolmiulotteisuus on paitsi visuaalista myös aineellista: Palinin käyttämä tekniikka luo kohokuvioisen pinnan. Katsoja on värillisten neliöiden, suorakulmioiden ja kolmioiden muodostamassa tilassa, ja katse etsii kauempana ja lähempänä olevia yksityiskohtia.
Totuus on yksityiskohdissa. Yksityiskohdista tulee teos; teoksista muodostuu näyttely. Näyttely todentuu kokijan dialogissa teosten kanssa. Tämä vuorovaikutuksellinen kokonaisuus saa aikaan tunnelman, ilmapiirin, atmosfäärin. Arto Palinin töissä tärkeää on myös niiden muodostama kokonaisuus ja ilmapiiri. Tunnelma on rauhallinen mutta myös leikkivä; se ei ole lainkaan tylsä vaan sopivalla tavalla innostava.
Teokset ovat aina osa tekijäänsä. Tekijä elää teoksissaan. Arto Palin on luonut näyttelyn, joka vie mennessään, koukuttaa yksityiskohdillaan ja rauhoittaa tunnelmallaan.

Taiteilijan teoksia