Eeva Inkeri Jokipelto
Perustiedot
s. 1931, Laukaa
Kuvataiteilija, Taidegraafikko
Asuinpaikka: Savitaipale
Yhteystiedot
Puhelinnumero: +358 400 525 1885
Sähköposti: eeva.jokipelto(at)artpaimensaari.com
Oma esittely
Eeva Jokipelto
Olen taidegraafikko ja videotaiteilija. Tein 1980 – 1990 -luvuilla paljon lapsi- ja muita henkilökuvia eri tekniikoin, pääosin pastellein. Näyttelyihin osallistuin kuitenkin puupiirroksilla ja linografiikalla. Siinä kehitin oman työmenetelmän, joka perustui eräänlaiseen laatan peittämistekniikkaan, jolla pyrin ilmaisemaan liikettä, toistumista, moninkertaistumista tai heijastumista. Annoin sille nimeksi multigrafia. Sen huono puoli oli, että kahta samanlaista vedosta oli miltei mahdoton tehdä, varsinkin, kun työt olivat joskus hyvinkin kookkaita.
Käytin vedostamisessa usein omia puulautojani, jotka saivat alkunsa jo 50-luvulla vanhaan kansanperinteeseen perustuvista rukinlavoista. Ne kasvoivat vähitellen aina suuremmiksi ja etääntyivät alkuperäisestä tavanomaisesta ’lovileikkauksesta’ abstraktimpaan ja veistoksellisempaan suuntaan. Koska niistä vedostettu grafiikka sisälsi myös aiheen toistoa ja olin aina harrastanut myös kalevalaista riimittelyä, yhdistin nämä kaksi teemaa joissakin näyttelyissä. Olipa näyttelyluettelokin joskus kalevalamittainen.
Eräs kalevalainen idea toteutettiin Art Paimensaari -näyttelyssä 2006, jolloin ryhmä kirjoittaja-lausujia sai sepittää kalevalamitalla runoja kesänäyttelyn teoksista ja esittää ne itse. Näin saatiin kokoon ainutlaatuinen kalevalakielinen draama, missä ryhmä liikkui yleisön seassa teoksen luota toisen luo ja kertoi, mitä mielleyhtymiä kukin työ oli esittäjässään herättänyt. Ideaa oli toteuttamassa ryhmän mukana teatteriohjaaja Raija Mäkelä-Eskola. Olin myös mukana kirjoittajana ja ideoijana.
Taidemaalari Väinö Raution 100-vuotisjuhlavuonna v. 1994 kirjoitin Etelä-Karjalan Kulttuurirahaston tukemana hänen eläkertateoksensa ’Väinö Raution Viipuri’ ja tein siihen liittyen 2-osaisen elämäkertaelokuvan videolle.
2000–luvulla siiryin tietokonegrafiikkaan. Harrastin myös taide- ja pienelokuvien tekemistä käsikirjoituksineen, minkä tuloksena syntyi lukuisia palkittuja taide-, matka- ym. pienelokuvia.
Elokuva-, taide- ja kirjallisuuskolumneja kirjoitin paljon mm. pyynnöstä aluelehti Etelä-Saimaaseen, mutta myös lukuisiin muihin lehtiin. Viimeaikaisiin kirjallisiin ansioihini kuuluu tyttäreni Katri Jokipellon kuvittama runoteos ’Vuodet vierivät’ vuodelta 2011.
Puolisoni taidemaalari Matti J. Raution kanssa jatkoin taidemaalari Väinö Raution aloittamaa ja hänen kuolemaansa 1974 katkennutta Paimensaaren näyttelyperinnettä Savitaipaleella.
Alkuvuosina näyttelyt olivat poikkitaiteellisia tapahtumia, missä kohtasivat myös kirjailijat. Monet saivat näin foorumin, mistä ponnistaa eteenpäin. Näitä vierailijoita löytyy kotisivujen Taiteilijavieraitten osastosta. Maineikkaimpia on ollut Väinö Raution oppilaana aloittanut Ulla Rantanen.
Lisää tietoa työstäni löydät kotisivuiltamme http://www.artpaimensaari.com/eeva.jokipelto
Olen taidegraafikko ja videotaiteilija. Tein 1980 – 1990 -luvuilla paljon lapsi- ja muita henkilökuvia eri tekniikoin, pääosin pastellein. Näyttelyihin osallistuin kuitenkin puupiirroksilla ja linografiikalla. Siinä kehitin oman työmenetelmän, joka perustui eräänlaiseen laatan peittämistekniikkaan, jolla pyrin ilmaisemaan liikettä, toistumista, moninkertaistumista tai heijastumista. Annoin sille nimeksi multigrafia. Sen huono puoli oli, että kahta samanlaista vedosta oli miltei mahdoton tehdä, varsinkin, kun työt olivat joskus hyvinkin kookkaita.
Käytin vedostamisessa usein omia puulautojani, jotka saivat alkunsa jo 50-luvulla vanhaan kansanperinteeseen perustuvista rukinlavoista. Ne kasvoivat vähitellen aina suuremmiksi ja etääntyivät alkuperäisestä tavanomaisesta ’lovileikkauksesta’ abstraktimpaan ja veistoksellisempaan suuntaan. Koska niistä vedostettu grafiikka sisälsi myös aiheen toistoa ja olin aina harrastanut myös kalevalaista riimittelyä, yhdistin nämä kaksi teemaa joissakin näyttelyissä. Olipa näyttelyluettelokin joskus kalevalamittainen.
Eräs kalevalainen idea toteutettiin Art Paimensaari -näyttelyssä 2006, jolloin ryhmä kirjoittaja-lausujia sai sepittää kalevalamitalla runoja kesänäyttelyn teoksista ja esittää ne itse. Näin saatiin kokoon ainutlaatuinen kalevalakielinen draama, missä ryhmä liikkui yleisön seassa teoksen luota toisen luo ja kertoi, mitä mielleyhtymiä kukin työ oli esittäjässään herättänyt. Ideaa oli toteuttamassa ryhmän mukana teatteriohjaaja Raija Mäkelä-Eskola. Olin myös mukana kirjoittajana ja ideoijana.
Taidemaalari Väinö Raution 100-vuotisjuhlavuonna v. 1994 kirjoitin Etelä-Karjalan Kulttuurirahaston tukemana hänen eläkertateoksensa ’Väinö Raution Viipuri’ ja tein siihen liittyen 2-osaisen elämäkertaelokuvan videolle.
2000–luvulla siiryin tietokonegrafiikkaan. Harrastin myös taide- ja pienelokuvien tekemistä käsikirjoituksineen, minkä tuloksena syntyi lukuisia palkittuja taide-, matka- ym. pienelokuvia.
Elokuva-, taide- ja kirjallisuuskolumneja kirjoitin paljon mm. pyynnöstä aluelehti Etelä-Saimaaseen, mutta myös lukuisiin muihin lehtiin. Viimeaikaisiin kirjallisiin ansioihini kuuluu tyttäreni Katri Jokipellon kuvittama runoteos ’Vuodet vierivät’ vuodelta 2011.
Puolisoni taidemaalari Matti J. Raution kanssa jatkoin taidemaalari Väinö Raution aloittamaa ja hänen kuolemaansa 1974 katkennutta Paimensaaren näyttelyperinnettä Savitaipaleella.
Alkuvuosina näyttelyt olivat poikkitaiteellisia tapahtumia, missä kohtasivat myös kirjailijat. Monet saivat näin foorumin, mistä ponnistaa eteenpäin. Näitä vierailijoita löytyy kotisivujen Taiteilijavieraitten osastosta. Maineikkaimpia on ollut Väinö Raution oppilaana aloittanut Ulla Rantanen.
Lisää tietoa työstäni löydät kotisivuiltamme http://www.artpaimensaari.com/eeva.jokipelto
