TIINA Marjaana POUTANEN

TIINA Marjaana POUTANEN


1967, Viiala, Akaa
Installaatiotaiteilija, kuvataiteilija, taidemaalari
Vuohenojankatu 36, 33700 Tampere
horus@sci.fi
https://tiinapoutanen.wordpress.com
Artist’s Statement 

Hammaskiilteeni on muinaisten luukalojen suomuista peräisin, rakennusaineeni on tähtipöly, tajuntaaräjäyttävät asiat ovat kliseitä. Öljyvärejä vakavalle taiteilijalle mainostaa ainoa mainos, jonka olen aikapäiviin saanut, ostan kuitenkin värillisiä hiiliä. Pidän sähköpostimainonnasta. Vakavuuteni on hieman kyseenalaista. Keitän kahvia selvitäkseni kunnialla osittaisesta kuunpimennyksestä. Paras paikka katsoa punaista kuuta silmiin, Unien suo ja Nelmien järvi, on Jokinenjärvi tai Kukkia.

Lapsi lauloi: terve metsä, terve vuori, sinne vie, tuttu tie. Sydämen kuiskauksen versio Country Roadista. Välillä sanalleen ja nuotilleen, välillä hiukan vierestä ja katselin miten sävelkudokset lomittuivat toisiinsa punertavina, vihreänharmaina ja melkein sinisinä, tai jäivät repsottamaan irralleen värit heiluen. Ajattelin että entä jos synestesia on sitä kun havainnointi vahingossa suuntautuu sisäänpäin uloskokemisen sijasta. Jos värit ja kuviot ovatkin tapahtumia aivoissani kun kuuntelen, kukat kauneimmatkin aukee kukkimaan.

Hammaskiilteen kanssa tekee heikkoa, sain turvapaikanhakijalta sitkeän toffeen. Teen muutaman voileivän, kurkut vettävät juuston. Energia ei häviä, mutta se muuttaa muotoaan. Näemme kuusta vain sen pimenevän puolen, näkeminen on muutenkin vähäistä. Vain harvat ihmiset näkevät lähelle, nuoremmiten ja vanhemmiten lähinäkö heikkenee. Likinäköisen silmässä on liikaa taittovoimaa, ajattelen toisinaan syrjäytymistä. Olen päättänyt olla syrjäytyjä, kävellä rauhallisesti tien sivussa, en mene kauas erämaahan. Elän täyttä syrjäytyjän elämää ja etsin hyvän termospullon kahvilleni. Se on tummapaahtoista ja toistaiseksi kuumaa.

Työnteko on pääasiassa mielikuvitusleikkiä ja vastikkeensiirtoa. Kukaan ei elä tekemällä työtä. Kukaan ei kuole työntekemättömyyteen, moneen muuhun asiaan kuolee. Sairauksiin, pahoihin kolhuihin, nälkään, janoon, hoidon puutteeseen, siihen että tapetaan. Yritän olla tarkka sanoissani, ehkä se ei onnistu. Oma lajini on melko vieras, koetan tutustua siihen. Mielenrakenteesta johtuen läsnäolomme on pääosin puolinaista, olemme yhtaikaa tässä ja tuolla.

Hiili on läsnä kaikkialla missä on elämää ja orgaanisia yhdisteitä. Hiiltä ei muodostunut alkuräjähdyksessä, mutta sitä syntyy tähtien sisuksissa. Sen eri muotoja (hiilen allotropia) ovat grafiitti, joka on yksi pehmeimmistä aineista ja kovimpiin kuuluva timantti. Timantin kiderakenne on kuutiollinen, grafiitin levymäinen kuin päällekkäisillä kirjan lehdillä. Sitten on tietysti myös fullereeneja, ne ovat äärettömän pysyviä, näyttävät jalkapalloilta ja muodostavat helminauhoja.

Välillä pelkään että meiltä puuttuu todellisuudentaju, sen puute saattaa olla lajityypillinen keino pysyä elossa mielenkiintoisina aikoina.

Ei ihan, mutta melkein parasta, on ryhmätyö, irrallisten ajatusten vaihto ja heittely, yhteinen kaivo ja jaettu nuotio, tulta on helpompi valvoa kun sitä ei tee yksin. Paljon on tehtävä, hiivittävä työhuoneensa rauhaan, lukittava ovi ja ajateltava ryhmätyötä, niin se toimii. Toisinaan sitä sammuttaa valot, katselee kun vesipisarat juoksevat alas puhallettua lasia, sademusiikkia, vastapäistä seinää, painan pääni seinää vasten ja veden kuva vaeltaa päälläni. Teemme ryhmätyötä.

Ajankohtaista

Lähdesuoja

Työstän parastaikaa Lähdesuoja -teoskokonaisuutta, siihen tulee kolme isoa värihiilipiirrosta, joissa on lyöntimetalliheijastuksia, “Kultajärvi”, “Kuninkaanlähde” sekä vielä nimetön lähdeteos, ja niiden eteen suojaaviksi riveiksi jätepuun paloille tehtyjä lähdesuojaotuksia (liitu, pigmentti ja öljy). Pyrin käyttämään materiaaleja, jotka rasittavat ympäristöä mahdollisimman vähän.
Lähdesuoja on monimerkityksellinen asia: se pitää sisällään niin todelliset lähteet kuten vaikkapa kuivunut ja hiljalleen elpymässä oleva Kuninkaanlähde, jota yksi hiilipiirroksista viitteellisesti esittää, ja niiden herkän ekosysteemin suojelun, arkaluontoisten tietojen lähdesuojan, ja naiivisti, ne sisäiset tai ulkomaailmalliset lähteet, joista ideat ja näyt kumpuavat. Lähde kaipaa suojaa.
Yhdistän lähdesuojaotukset kevyesti liikahteleviin rakenteisiin, ne ovat vielä suunnitteluvaiheessa, samoin kuin otusrivistöjä tukevat ja hiilipiirrosten yläosaan tulevat mongolitemppelien kattofasadeja muistuttavat rakenteet, kerään parhaillaan pitkää jätepuuta niitä varten.

Lähdesuoja määritellään Suomessa seuraavasti: Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.

Luonnonlähteiden tilanne:
Luonnonvaraisten lähteiden määrä suomalaismetsissä on vähentynyt rajusti viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Samalla lähteiden luonnontila on heikentynyt yli 90 prosentissa napapiirin eteläpuolisen Suomen lähteistä. Usein luonnonlähteistä alkunsa saavien metsäpurojen tilanne on myös huono. Lajisto on yksipuolistunut tai muuttunut luonnontilaltaan heikentyneissä lähteissä ja puroissa. Osa uhanalaisimmista lajeista on hävinnyt.
Luonnon kannalta lähteillä ja puroilla on vielä tärkeämpi tehtävä kuin helpottaa janoista kulkijaa. Ne nimittäin pidättävät vettä vesistöjen valuma-alueilla paljon ojaverkostoa paremmin. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääritilat, esimerkiksi rankkasateet lisääntyvät. Luonnontilaisella valuma-alueella vesi pysyy koko vesistön alueella kuin pesusienessä ja virtaamat tasoittuvat sade- ja kuivuusjaksojen aikana.
Vaikka lähteiden kunto on dramaattisesti heikentynyt, toivoa silti on. Nykyisin metsä- ja vesilaki suojaavat sekä luonnontilaisia että luonnontilaisen kaltaisia lähteitä ja puroja, eikä säilyneitä kohteita saa enää heikentää tai tuhota.
Muutaman vuosikymmenen kuluessa lähteet saattavat toipua ainakin osittain itsestään, jos niitä ei peukaloida lisää. Siksi onkin tärkeää säästää ja suojella luonnontilaisten lähteiden lisäksi myös muuttuneita, mutta tyypillistä lajistoa ja ominaispiirteitä säilyttäneitä lähteitä.

liitu, pigmentti ja öljy polttopuille, 2018