Bio
Veera Pajulahden abstraktit akryylimaalaukset näyttävät toisaalta ajattomilta tutkielmilta, sellaisilta kuin taidehistoria on meille näyttänyt ja joiden katsomiseen se on opettanut. Sellaisilta, joiden myötä voimme uppoutua olemaan teoksen kanssa, antaa niiden kietoutua auki hiljaisen kontemplaation myötä, kohdistamalla tietoisuutemme meditatiivisesti niiden väreihin, rytmeihin ja sieltä täältä esiin välähtäviin kiinnostaviin aksentteihin.
Toisaalta Pajulahden maalaukset ovat täysin tätä päivää, julkisten päiviysten ja tarkkaan harkittujen profiilien, esiintymisen, brändäämisen, väärien identiteettien, piiloutumisenkin maailmaa. Ne eivät kuitenkaan ole kerronnallisia, ne eivät paljasta todellisuutemme ympärille ja sekaan syntyneitä rakenteita, eivät esitä väitelauseita siitä, minkälaiseksi todellisuutemme on muotoutunut. Pikemminkin ne näyttävät omalla kerroksellisuudellaan maailman kerroksellisuuden: piilottamisen, harsoutumisen, osittaisen näkymisen, esiin vilahtamisen ja uudelleen jonnekin syvemmälle vaipumisen.
Pajulahti maalaa kuten ihminen elää. Rationaalisuus, tarkka harkinta tuottaa omat kerroksensa. Intuitio - kuten varmaan sattumakin - muuttaa suunnitelmia, vie asioita toiseen suuntaan. Syntyy kudos, joka ei ole enää purettavissa osiinsa tai syntyprosessiinsa. Syntyy maalaus.
Otso Kantokorpi
taidekriitikko
