Loading…
Kiba Lumberg: Musta perhonen 2004
Se, että nainen kirjoittaa mustalaisyhteisöstä sisältäpäin on uhkarohkeaa, sillä tummien kulttuurissa mies on edelleen ehdoton perheen ja suvun pää.
"Tässä väkivaltaisessa maailmassa olisi tärkeintä, että kaikilla olisi ihmisarvo. Aika ei ole valitettavasti muuttanut asenteita, vaan edelleen vanhojen perinteiden mukaan naisten ja lasten asema on kyseenalainen mustalaiskulttuurissa", Lumberg sanoo.
Hyvinvoinnista huolimatta Suomessa syrjitään Lumbergin mukaan edelleen vähemmistöjä, esimerkiksi romaneja ja maahanmuuttajia. "Rasismia on puolin ja toisin."
Sukupolvien kestänyttä väkivallan kierrettä on vaikea katkaista. Lumberg sanoo olevansa sen verran hullu idealisti, että uskoo rauhaan. "Miksi väkivaltaa pitäisi hyväksyä?"
Hän pitää itseään ennen kaikkea maailmankansalaisena, taiteilijana. Kiba Lumberg riuhtaisi itsensä irti mustalaisyhteisöstä 13-vuotiaana, jolloin hän karkasi kotoaan Lappeenrannassa lastenkotiin.
Musta perhonen kertoo pienen Memesan kasvusta väkivaltaisessa mustalaisyhteisössä, jota leimaa köyhyys ja valtaväestön halveksunta. "Oot ylpee siit et oot mustalainen, eihän sitä tarvi anteeks pyyvellä", isä sanoo romaanissa kouluaan aloittavalle pikku Memesalle.
Todellisuus on toista. Memesa haukutaan heti ensimmäisellä oppitunnilla. Välitunnilla kukaan ei leiki hänen kanssaan.
Kiba Lumberg on aina piirtänyt ja kirjoittanut. Kahdeksanvuotiaana hän jo rustaili pieniin vihkoihin mustalaistarinoita, myös romanin kielellä. Sarjakuvat Robin Hoodista Pecos Billiin olivat parasta mitä pieni taiteilijan alku tiesi.
Aiheen esikoisromaaniinsa hän sai yli kaksikymmentä vuotta sitten. Pahvilaatikko on täynnä tarinavihkoja.
Esikoisromaanin aihioita oli osittain myös Lumbergin 1997-98 käsikirjoittamassa, kohutussa tv-sarjassa Tumma ja hehkuva veri, joka oli julkinen tilienselvitys romaniheimon kanssa. Hän on aina ollut kulttuurinsa kapinallinen.
"Tässä väkivaltaisessa maailmassa olisi tärkeintä, että kaikilla olisi ihmisarvo. Aika ei ole valitettavasti muuttanut asenteita, vaan edelleen vanhojen perinteiden mukaan naisten ja lasten asema on kyseenalainen mustalaiskulttuurissa", Lumberg sanoo.
Hyvinvoinnista huolimatta Suomessa syrjitään Lumbergin mukaan edelleen vähemmistöjä, esimerkiksi romaneja ja maahanmuuttajia. "Rasismia on puolin ja toisin."
Sukupolvien kestänyttä väkivallan kierrettä on vaikea katkaista. Lumberg sanoo olevansa sen verran hullu idealisti, että uskoo rauhaan. "Miksi väkivaltaa pitäisi hyväksyä?"
Hän pitää itseään ennen kaikkea maailmankansalaisena, taiteilijana. Kiba Lumberg riuhtaisi itsensä irti mustalaisyhteisöstä 13-vuotiaana, jolloin hän karkasi kotoaan Lappeenrannassa lastenkotiin.
Musta perhonen kertoo pienen Memesan kasvusta väkivaltaisessa mustalaisyhteisössä, jota leimaa köyhyys ja valtaväestön halveksunta. "Oot ylpee siit et oot mustalainen, eihän sitä tarvi anteeks pyyvellä", isä sanoo romaanissa kouluaan aloittavalle pikku Memesalle.
Todellisuus on toista. Memesa haukutaan heti ensimmäisellä oppitunnilla. Välitunnilla kukaan ei leiki hänen kanssaan.
Kiba Lumberg on aina piirtänyt ja kirjoittanut. Kahdeksanvuotiaana hän jo rustaili pieniin vihkoihin mustalaistarinoita, myös romanin kielellä. Sarjakuvat Robin Hoodista Pecos Billiin olivat parasta mitä pieni taiteilijan alku tiesi.
Aiheen esikoisromaaniinsa hän sai yli kaksikymmentä vuotta sitten. Pahvilaatikko on täynnä tarinavihkoja.
Esikoisromaanin aihioita oli osittain myös Lumbergin 1997-98 käsikirjoittamassa, kohutussa tv-sarjassa Tumma ja hehkuva veri, joka oli julkinen tilienselvitys romaniheimon kanssa. Hän on aina ollut kulttuurinsa kapinallinen.
